Potpuri 13.3.2011

Jaipur + Jodhpur + Udaipur  (pur merkitsee kaupunkia)

Tästä blogista on tullutkin nyt äidin matka Intiaan, sillä tytär lähti takaisin Suomeen maaliskuun alussa, kyllästyttyään intialaiseen meininkiin.

Saatettuani Jasmiinan Delhin lentokentälle, jatkoin junalla Rajasthanin pääkaupunkiin Jaipuriin. Rajasthania pidetään yhtenä parhaista turistikohteista Intiassa, eikä se ole pettänyt. Täällä on satukirjojen kuvituksista tuttua arkkitehtuuria, värejä, kameleita, elefantteja, riikinkukkoja, nauravia ja ystävällisiä ihmisiä. Täällä on turistin helppo olla (Intian mittakaavassa tietty). Kaupunkien kaduilla vaellellessa tulee tunne, että on aikamatkalla keski-ajassa. Vierailemani kaupungit on kuitenkin perustettu 1500-1700 luvuilla, ettei ne nyt niin kauhean vanhoja ole. Olen esitellyt jo facebookissa Jaipurin arkkitehtuuria ja katuelämää. Olen nähnyt niin paljon palatseja ja linnoituksia, että niihin alkaa kyllästyä, vaikka satumaisia ovatkin. Esittelen nyt palatseja ja katuelämää potpurina, sillä lailla kun ne vastaan tulevat kaupungeissa vaellellessa. Vanhan kaupungin kujilla kuljeskelu onkin mieleisin huvini nykyään. Ja, ah kuinka täällä on valokuvaaminen hauskaa. Olisipa vaan parempi kamera, tai siis saisi olla laajakulmaobjektiivi, kaupunkien kapeilla kujilla kun ei pääse tarpeeksi peruuttamaan.

Jaipuria sanotaan pink-cityksi, koska vanha kaupunki on maalattu punaiseksi kuten tämä maharajan palatsi. Kuningas perheineen asuu vielä täällä. Vaaleanpunainen väri matkii hiekkakiven väritystä. Kuvassa on myös  maailman suurin hopeaesine.

Jodhpur on puolestaan hyvin siniseksi maalattu kaupunki. Sininen on brahmiinien talon väri, mutta voiko niitä pappeja olla näin paljon?

Udaipurin tunnus on järvessä ja järven rannalla olevat palatsit. Tästä kaupungissa on venetsialaista tunnelmaa, sekä rannoilla että kapeilla kaupungin kujilla.

Elefantit vievät turisteja Jaipurissa ylös Amberin linnoitukseen.

Amberin linnoituksen geometrista puutarhaa katsellessa tuli mieleen, että miten ne vaikkutteet ovat kulkeneet Euroopan ja Intian välillä 1600- luvulla? Geometrinen puutarhahan oli kova juttu myös Euroopassa 1600-luvulla. Ja Ranskassa oli Aurinkokuningas, niinkuin oli myös Udaipurissa. Sattumaa? Geometrinen ornamentiikka on tietysti mogulivallan (islamilainen) tunnusmerkki.

Buddhaa esittävä veistos 300-luvulta. Voisi olla vaikka nykytaidetta. Tämä kuvanveistäjä on saanut vaikutteita hellenistisestä taiteesta. Buddha on jopa puettu roomalaiseen toogaan ja laskokset on esitetty kuten kreikkalaisilla kuvanveistäjillä oli tapana. Kasvojen esitystapa on sitä nykytaidetta, tai itse asiassa mielestäni veistoksen kokonaismuoto on vaikuttava. Sattuman ja väkivallan tulos.

Naiset käyttävät täällä kauniin värisiä sifonkihuiveja, joilla usein peittävät kasvonsa. Luulin, että ovat muslimeja, mutta ovat kuulemma hinduja, jotka eivät saa paljastaa kasvojaan appiukolleen.

Tässä ollaan häihin menossa. Täällä on hääsesonki. Joka ilta ja yö rummut pärisee ja torvet soi. Sulhanen ratsastaa kuin prinssi morsiammensa luokse rumpujen ja torvien ja tanssivien miesten saattelemana. Saattavat naiset ottavat rauhallisesti.

Kävin kyläsafarilla, jossa tapasin tämän keraamikon. Dreijaan annettiin vauhtia tällaisen kepin avulla ja sillä samalla vauhdilla pystyttiin dreijaamaan kolme pyttyä!  Keramiikan teko opitaan isältä pojalle systeemillä, kuten meillä Suomessakin vielä vähän aikaa sitten. Tyrväällähän oli yksi viimeisistä keramiikkosuvuista, Viljanen vielä 1970-luvulla.

Tässä tehdään kantta pyttyyn.

Vierailin myös Bishnoi-kylässä, joka elää hyvin luonnonmukaisesti maata viljellen. Heillä on oma luonnonuskontonsa, johon kuuluu ooppium-seremonia, jota kuvassa suoritetaan. Ooppiumin viljely ja jalostus on kiellettyä Intiassa, mutta nämä saavat ostaa sokeriin sekoitettua ooppiumia jostain valtion kaupasta. Ooppium jauhetaan ja liotetaan veteen ja tislataan kamelinkarvasuodattimen läpi kolme kertaa ja sitten hörppästään. 

Minä en hörppässy, vaikka siltä vähän vaikuttaa. Kupissa on teetä. Päähäni laitettiin turbaani, jonka tekoa oli juuri esitelty. Tämä turbaani on tehty 10 metrin kankaasta. Eri kasteilla tai ammattiryhmillä on erivärisiä turbaaneja.

Vierailin myös kutojaperheen luona. Tällä herralla on kangaspuissaan tekeillä täsmälleen samat mallit, joita tehdään myös Tunisiassa. 

Kyläarkkitehtuuria aurinkopaneeleineen

Vesipiippua ei käytetä ooppiumin polttamiseen, vaan ainoastaan tupakkaan.

Jos edellisellä herralla oli komea parta, niin tällä on viikset. Ne on olleet muodissa ennen ja on edelleenkin.

Yksinäisenä naisena matkustelu ei ole tuottanut mitään ongelmia täällä Intiassa.  Päin vastoin, tuntuu, että minuun suhtaudutaan myötämielisemmin ja empaattisemmin, kuin silloin, kun matkustimme Jasmiinan kanssa kahdestaan. Ja kun olen tällainen vanhemman puoleinen naisihminen, niin ei minua tuijotellakkaan. Kadulla vastaan tulevat lapset tervehtivät aina iloisesti ja pyytävät, että ota foto.