Venyteltyämme Varkalassa vaihdoimme vallan osavaltiota Keralasta Tamil Naduun. Suuntasimme ensin Intian eteläisimpään kärkeen, Kanyakumariin, jossa kolme merta: Initan valtameri, Arabian meri ja Bengalin lahti kohtaavat. Niemen kärjessä oleva temppeli houkutteli muutamia intialaisa pyhiinvaeltajia. Temppelin vieressä sijaitseva Gandhin mehevä vaaleanpunainen muistomerkki keräsi myös faneja sisuksiinsa.
Gandhi Memorial, varsin ekspressionistista arkkitehtuuria.
Lonely Planetin mukaan pitäisi tuntea voitonriemua valloittaessaan Intian eteläkärjen. Rantaviiva temppelin ympärillä oli rakennettu täyteen kolhoja ja harmaita hotelleja. Kakka haisi ja pyhiinvaeltajat rallatti tuhatpäisenä kansana. Onneksi meillä oli hieman aikaa kävellä turistihelvetin ulkopuolelle ja löysimmekin muutaman sadan metrin päästän paikallisten viehättävän asuinalueen.
Täällä oli helppoa kuvata idyllisiä rakennuksia ja loistavia väriyhdistelmiä ja ihmiset poseerasivat mielellään kuvissa. Useat jopa pyysivät tulla kuvatuiksi.
Miehet olivat kalastajia, jotka pelasivat korttia päivisin ja korjailivat verkkojaan. Naiset pesivät pyykkiä kadulla ja kuivasivat kaloja.
Leonardon Viimeinen ehtoollinen
Jessehän oli tunnetusti kova kalansyöjä ja varmaan siksi myös intialaisten kalastajien suosiossa.
Junassa matkalla Maduraihin
Madurai on yksi Intian vanhimmista kauåpungeista ja tamilikulttuurin keskus. Kaupunki on syntynyt Sri Meenakshi-temppelin ympärille noin kolmetuhatta vuotta sitten ja temppeli hallitsee edelleen kaupunkikuvaa. Kreikkalaisetkin kävivät kauppaa Maduraissa neljäsataa vuotta ennen ajanlaskun alkua. Temppeli on Etelä-Intian merkittävin arkkitehtuurinähtävyys, verrattavissa pohjoisen Taj Mahaliin. Ja kyllä se sai meidätkin mykistymään.
Temppelialueen portit ovat korkeita torneja ja täynnä värikkäitä veistoksia jumaltarustosta.
Temppeli on pyhitetty Shivalle ja Parvatille. Emme päässeet sisälle näihin kaikkein pyhimpiin huoneisiin. Shivan ja Parvatin lapsi, Ganesha oli tietysti myös vahvasti läsnä temppelissä ja näille alttareille turistikin pääsi kurkistamaan.
Norsun kärsään laitettiin kolikko ja sitten norsu antoi lempeän kärsäsiunauksensa.
Pappi ja tekstari
Pieni uhraaja
Holy Cow on saanut runsaasti uhriväriä päähänsä. Temppelialueella oli iso navetta, jossa pyhät kantturat elelivät.
Tuhannen pilarin sali oli muutettu taidemuseoksi ja siellä oli esillä taidokkaita pronssiveistoksia kivisten pilariveistosten lisäksi.
Kukaanhan ei enää Intiassa ajele pyörällä. Kaikilla on mopot.
Muutaman päivän vierailumme Maduraissa on ollut kiva ja huomenna juna jyskyttää kohti Pondicherryä.
Madurai on yksi Intian vanhimmista kauåpungeista ja tamilikulttuurin keskus. Kaupunki on syntynyt Sri Meenakshi-temppelin ympärille noin kolmetuhatta vuotta sitten ja temppeli hallitsee edelleen kaupunkikuvaa. Kreikkalaisetkin kävivät kauppaa Maduraissa neljäsataa vuotta ennen ajanlaskun alkua. Temppeli on Etelä-Intian merkittävin arkkitehtuurinähtävyys, verrattavissa pohjoisen Taj Mahaliin. Ja kyllä se sai meidätkin mykistymään.
Temppelialueen portit ovat korkeita torneja ja täynnä värikkäitä veistoksia jumaltarustosta.
Temppeli on pyhitetty Shivalle ja Parvatille. Emme päässeet sisälle näihin kaikkein pyhimpiin huoneisiin. Shivan ja Parvatin lapsi, Ganesha oli tietysti myös vahvasti läsnä temppelissä ja näille alttareille turistikin pääsi kurkistamaan.
Norsun kärsään laitettiin kolikko ja sitten norsu antoi lempeän kärsäsiunauksensa.
Pappi ja tekstari
Pieni uhraaja
Holy Cow on saanut runsaasti uhriväriä päähänsä. Temppelialueella oli iso navetta, jossa pyhät kantturat elelivät.
Tuhannen pilarin sali oli muutettu taidemuseoksi ja siellä oli esillä taidokkaita pronssiveistoksia kivisten pilariveistosten lisäksi.
Kukaanhan ei enää Intiassa ajele pyörällä. Kaikilla on mopot.
Muutaman päivän vierailumme Maduraissa on ollut kiva ja huomenna juna jyskyttää kohti Pondicherryä.
Hienoja kuvia, tytöt!
VastaaPoistaLoistavia napsuja! Hyvää matkan jatkoa!
VastaaPoistaHienoja tunnelmia, norsun kärsäsiunaus oli mun suosikki! :)
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua teille sinne!
Todella mukaansatempaavia kuvia. Hienoa, että paikalliset suhtautuvat itsensä kuvaamiseen noin positiivisesti. Aivan ihania noi pienet lapset, suosikkina pojan aurinkoinen hymy mopedin päällä :) Upeata väriloistoa.
VastaaPoistat. Titta ja Ruusa (Karim on töissä)
Kiitos taas kuvaloistosta, matka kanssanne jatkuu uutta kohdetta odotellen, joten jatkukoon matkanne yhtä upeissa merkeissä. Mukana pysytään!
VastaaPoistaPirkko ja Ilpo olivat anonyymin takana...
VastaaPoistaVasta nyt ehdin jatkaan matkaa kanssanne ja upeiden kuvaustaen ( kuvat ja tekstit)avulla tutustumaan Intiaan.
VastaaPoistaJuhlat on juhlittu. Väkeä kävi, mukavaa oli.
Antoisaa matkantekoa.
Voikaahan hyvin!
Sirkka Sastamalasta
Heippa Teresa ja Jasmiina!
VastaaPoistaIhanaa värikkyyttä, sitä ihan kuin voi maistaa näistä kuvista. Varsinkin, kun kakka ei haise internetitse. Mukavaa myös nähdä ihmisiä noin läheltä, mainiota, että he antavat kuvata. Ehkä myös oma kuvaaja-tottumuksenne on kasvanut? Tai ehkä jo alatte näyttää ihan paikallisilta?!?
Täällä vaan lisää lunta tulee. Pisin talvi ikinä. Mutta se ei kyllä haittaa, päinvastoin. Sitävastoin valon määrä lisääntyy joka aamu: nykyään jo päivänvalossa saa tallustaa töihin.
Ihminen on pienestä kiitollinen, kun on pakko.
Hyviä jatkoja
toivoo Sirkka Länsi-Pasilasta
Kyllä kuvaustottumus on kasvanut roimasti. Aluksi en oikein edes uskaltanut kuvata ihmisiä, mutta nyt jo kysyn lupaa sujuvasti, jos tilanne on kuvauksellinen. Uskonnolliset tilaisuudet ovat vielä sellaisia, etten oikein tohdi kuvata. Meenakshi temppelissä olin maksanut kuvausluvasta, joten kuvasin sitten varovasti noita rituaalejakin. Ja Jasmiinaa luullaan usein paikalliseksi, minä en vielä oikein täysin sulaudu massaan.
VastaaPoista