24.12.2010 Niin kaukana kuin pippuri kasvaa

Auringonlasku Costa Malabarissa Kannurissa

Mysoresta matkustimme Mangaloren kautta Keralan osavaltioon ja siellä ensimmäinen kohteemme oli Kannur. Kannurissa yövyimme Costa Malabarissa, homestayssa. Saimme nauttia lähes yksityisrannan rauhasta ja taivaallisen hyvästä ruoasta. Isäntä oli myös perehtynyt hyvin paikalliseen vanhaan theyyam-rituaaliin ja meidän onneksi yksi sellainen pidettiin lähikylässä ja pääsimme katsomaan sitä. Theyyam on uskonnollinen rituaali, jota ei esitetä turisteille, vaikka mieluusti meidät sinne kutsuttiin osallistumaan kustannuksiin. Theyyam on hyvin vanha sodonkorjuun aikaan suoritettu rituaali, jossa esiintyy erilaisia hahmoja, joilla on voimakas kasvomaalaus ja upeat vaatteet ja päähine. Kun hahmoa esittävä ihminen katsoo peiliin, hän tuntee muuttuvansa esittämäkseen jumalaksi. Transsia vahvistaa voimakas rummutus ja alkoholiryyppy sekä vähäinen tanssintepsuttelu alttarin ympäri.Jumala tuntui olevan lievemmässä transsissa kuin hänen pappinsa, joka tanssikin voimakkaasti ympäri tulen kanssa.Transsin aikana saattoivat ihmiset mennä kysymään tuonpuoleisessa maailmassa olevilta vainajilta jotain ohjetta tms. Emme tiedä mitä he kyselivät. Mutta vastaus on kuulemma aina ollut totta. Theyyam-rituaali on vanha keralalainen perinne, jota harjoitetaan uskontoon ja kastiin katsomatta.

Muthappan theyyam, hunter-son of siva

Jumalan nilkkarenkaat

Pappi transsissa

Transsinvahvistajarumpali

 Täällä koiratkin saavat nauttia biitsielämästä

Arabianmeren rannalla elämä on lepposaa. Vesi on lämmintä, aalloissa mukava lilluskella ja rannalla grillata lihaa (omaansa) ja katsella palmujen taivuskelevan tuulessa. Aina hetken aikaa voi tästä nautiskella itsekseen, kunnes inkkarit tulevat kyselämään, että mistä ollaan, mihin ollaan menossa, onks intia kiva, onko meillä kyniä/rahaa, tai haluttaisko me ostaa jotakin. Tai sitten he tyytyvät vain kaukaa ihailemaan länkkäreiden uimapukumuotia, eli istahtavat isona lauman muutaman metrin viereen ja tuijottavat herkeämättä. Itsehän rantakyylät pukeutuvat biitsille rennosti kauluspaitaan ja pitkiin housuihin.

Jasmiinaa vedestä seuranneet rantakyylät nauttivat itsekkin vesielämästä. Kun he olivat nähneet Jasmiinan bikineissä, poistuivat tyytyväisinä rannan toiseen laitaan.

Sitten niin Cochiin eli Ernakulamiin.

Kiinalaiset pyyntiverkot ovat vielä käytössä Cochin rannoilla. Saaliit eivät tosin ole suuren suuria. Vesien suojelua ei täällä pahemmin harrasteta, eikä näytä paljon ketään kiinnostavankaan.

Nämä on kalastettu jossain kauempana, mutta tukkutori on Cochin rannassa.

 Cochissa saimme nauttia  Intian ensimmäset kala-ateriat ja vielä ulkoilmaravintolassa. Intiassa ravintolat ovat kauhomista varten, eli kansankuppiloissa istahdetaan alas, tilaus tulee naaman eteen muutamassa minuutissa ja kauha, eli oikea käsi otetaan esiin ja aletaan lappaa riisimössöä naamariin. Siinä paljoa ehdi gourmeta sanoa, ku peltilautanen on tyhjä, sitten kassan kautta kotiin, kiitos hei! Ruokalat ovat useimmiten ikkunattomia kellaritiloja, mahdollisimman epäviihtyisiä ja paskasia. Täällä ei tarvitse houkutella ihimisiä ravintolaan, vaan saada heidät sieltä ulos mahdollisimman nopeasti ja seuraavat sisälle.

Mutta Cochi on toista maata. Sehän on vanha  portugalilaisten ja hollantilaisten ja englantilaisten siirtomaa- kulttuurin jäänne. Arkkitehtuuri on kaunista ja mikä parasta ja harvinaista täällä Intiassa, vanhoja taloja restauroidaan vauhdikkaasti. Varmaankin turistien tuomilla rahoilla ja niiden toivossa.

Tämä ei ole ehkä siirtomaa-arkkitehtuuria, vaan enemmän keralalaista-tyyliä.

Tässä me asuttiin, Princess-streetillä:)

On täällä vielä paljon kunnostettavaakin. Kuka lähtee Teresan messiin, sillä täällä olisi kiva asustella. Aurinko paistaa ja ihmiset on hymyileväisiä ja mukavia. Ja Kerala on kommunistinen ja kristillinen osavaltio.

Lehtienlukusali Cochissa. Sirppi ja vasara on maalattuna monien talojen seiniin ja palmujen kylkiin.

Täällä on kristikunnan vanhimpia kirkkoja. Tuomaan kirkko on tullut tänne jo ehkä 200-luvulla? Ristiretkeläiset olivat ihmeissään tänne tullessaan, että täällä on kristittyjä. Keralassa on Intian korkein elintaso, eli elinikä on pisin, lapsikuolleisuus pienin, syntyvyys alhaisin, lukutaito korkein. Tosin yli 30% keralaisista asuu slummeissa. Mutta kaikkialla rakennetaan, ja keskiluokka on vaurasta. Johtuneeko kommunismista?

Onko Teemu Mäkikin käynyt Cochissa?

Intian MUST teko ja näky on Keralan backwaterit. Meren muodostamat nousuvedet tekevät kapeita jokia metsien ja peltojen keskelle ja siitä on tullut iso bisnes. Niin ulkomaiset kuin täkäläiset turistitkin vuokraavat hulppeita asuntolaivoja miheistöineen ja huristelevat pitkiä jokia pitkin muutamia päiviä.

Oikealla isoja asuntolaivoja.

Ehkä kuuluisin backwater-paikka on Alleppey, jonne menimme Cochin jälkeen.Olimme kuitenkin päättäneet taittaa vain pienempiä pätkiä vesiteitse, eikä vuokrata huikean kallista asuntovenettä, joten kävimme testaamassa backwater-risteilyä myös Cochissa. Molemmilla retkillä matkustimme pienillä kanooteilla ja niilä pääsi hyvin kosketuksiin paikallisten jokapäiväiseen elämään jokien varsilla.

  Lapset kerjäävät turisteilta kyniä.

 Matkanteko oli hidasta ja pikkasen puuduttavaakin. Aaltojen rytmissä oli mukava torkkua.

Toiset länkkärit taas tykkää kattella jollia!

Tässä on taas raadollinen esimerkki siitä, miten intialaiset pesee ja paskantaa samaan veteen. Elämä backwatereiden rannoilla saattaa loppua hyvinkin lyheen.

Elämästä backwatereilla kertoo Arundhati Roy kirjassaan The God of Small Things, jota tietenkin Teresa tavaa täällä englanniksi. 

Kathakali-teatteri on keralainen 1600-luvulta oleva teatterimuoto, jota edelleen opetetaan ja esitetään Keralassa. Kathakali-näyttelijöiden ja -muusikoiden opinnot kestävät kuusi vuotta, ja maskeerajien neljä.

Esityksessä on kertoja, joka laulaa tarinan ja näyttelijät visualisoivat sen pantomiiminomaisesti. Ilmeet ja eleet eli mudrat ovat erittäin tärkeitä ilmaisussa. Rumpalit ovat mukana myös rytmittämässä tarinan kerrontaa.

Inkiväärin kuivatusta ja lajittelua Cochissa

Etelä-Intia on kiinnostanut eurooppalaisa vuosisatojen ajan mausteidensa takia. Vasco da Gama kuoli Cochissa mausteiden kuljetusreittejä tutkiessaan. Erityisesti mustapippuri kiinnosti portugalilaisia.

Pippuriköynnös

Raaka pippuri on vihreä, eli viherpippuria, kypsänä se poimitaan, jolloin se on punainen. Kypsät pippurit kuivataan mustapippuriksi ja kuorittuna se on valkopippuria.

Herkullinen keralalainen illallinen. Ei nyt valitettavasti osata kaikkien sorttien nimiä, mutta leipä on pappadam ja pääruokana on simpukkaa tuossa ylhäällä. Se valkoinen on riisiä. Ruoka tarjoillaan banaaninlehdiltä, jotka sitten taas tarjotaan lehmille iltapalaksi. Ikävää on, kun joutuu vettä juomaan.

Me otetaan aina Kingpisserit, kun sellaista vaan saa! Vasemmalla elävä kingfisher, oikealla nestemäinen.

Cochin parhaan kahvilan, Kashin, raikas aamupala! Eipä kasva lumessa papaijaa. 

Hyvää joulua kaikille! Meidän jouluillallinen on tänään hummeria. :)