Annapurna, Himalaja, kuva TG

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

OOOmmmmm..... 14.11.2010

Om

Saavuimme pyhään kaupunkiin Haridwariin  perjantaina 5.11. matkustettuamme yöjunalla Delhistä. Junamatka sujui hyvin. Intian rautatiet toimivat, kunhan matkustajat eli me, löytävät ensin junan. Intiassa vietettiin Diwali-juhlaa samaan aikaan, kun Suomessa on  pyhäinpäivä eli kekri. Diwali on valon juhla, jolloin kaikki siivoavat kotinsa ja koristavat ne kukkasin ja valoin.




Juhla on omistettu yhdelle hindujen rakastetuimmista naisjumalista eli  Lakshmille, joka tuottaa onnea ja hyvinvointia. Talojen edustoille  tehdään riisijauho-ornamentteja.


Tämän ornamentin keskustassa on svastika eli auringonkehrä. Hinduille aurinko on tärkeä elementti. Auringon laskun aikaan suoritetaan aina suurimmat pujat, eli uskonnolliset menot.
Lapset paukuttelevat pikkukiinalaisia ja muita pommeja ja ovat ylettömän iloisia, kun pelästyimme aina joka paukusta.


Pakko laittaa taas tämä väriajuhokauppias. Anish Kapoorin teoksien lähtökohdat selittyvät varmaankin tämän kuvan avulla.



 Pyhä kylpy Gangesissa, Haridwarissa.


Gangesissa lojuu paljon veistoksia, jotka ovat varmaankin tulvien aikaan  irronneet kannattimiltaan, vai voisivatko ne olla Gangesin jumalattarelle Gangalle uhrattuja votiivilahjoja?

Haridwarista lähdimme läheiseen kaupunkiin Rishikeshiin hakemaan innoitusta laulujen kirjoittamiseen ja pop-musiikin historian tekemiseen. Eiku, oliko se Beatles? No, oli se! Beatlesit viettivät Rishikeshissä muutamia kuukausia 60-luvun lopussa Maharishi Mahesh Yogi Asharmissa kirjoittaessaan White Albumia.  http://www.youtube.com/watch?v=mJfG8vWpK5k Ashram lopetti toimintansa 1997.



Nykyään Rishikesh kutsuu itseään maailman joogakeskukseksi. Täällä on paljon länsimaalaisia joogafaneja. Paikalliset ihmiset käyvät täällä pyhiinvaellusmatkalla ja tutustuvat hindutemppeleihin, mutta eivät joogaa.Tajunnan laajennusta kamaa vetämällä harrastavat paikallisista pyhimmät eli sadhut. 

Jooga-ashrameita on todella paljon. Meidänkin oli melko helppo löytää omamme. Tosin meitä auttoi ruotsalainen Rebecka, johon olimme tutustuneet jo Haridwarissa. Olemme viikon ajan jooganneet Anand Prakash ashramissa aamuin illoin eli kolme ja puoli tuntia päivässä.  Tämä on hyvin hoidettu ashram ja opetus on huippuluokkaa. Gurumme on Yogi Vishvketu. Hän on perustanut tämän paikan vaimonsa kanssa vuonna 2007.  Puolet vuodesta toiminta keskittyy Rishikeshiin ja puolet vuodesta  Vishvketu on Kanadassa opettamassa. Täällä on noin viitisenkymmentä opiskelijaa, joista suurin osa on opettajakoulutuksessa. Joogatunnit pidetään keskivaikealla tasolla, joten meillä on ollut tekemistä selvitäksemme tunneista. Kaikki opettajat eivät aina muista, että pitää kuunnella omaa kehoa. Vishvketu  painottaa opetuksessaan erittäin voimakkaasti hengityksen merkitystä. Puuskutamme kuin höyryveturit  tehdessämme asanoita ja gurumme lyödessä tahtia. Aurinkotervehdyskin pilkotaan pieniin osiin ja rytmitetään voimakkaalla hengityksellä Sisäänhengityksen pitää kuulua yhtä voimakkaasti kuin uloshengityksenkin. Vishvketu käyttää huumoria helpottamaan vaikeissa asanoissa olemista. Ennen loppurentoutumista vatsalihakset rentoutetaan naurujoogalla, joka lähtee hyvin helposti kikatuksesta ja päättyy koko luokan spontaaniin naurunhohotukseen. Tunnit aloitetaan laulamalla OOOOMMMM ja lopetetaan…shanti, shanti, shantii-ii eli rauha, rauha, rauhaa-aa.


Kuvassa vasemmalla on gurumme Vishvketu.

Jasmiinan kroppa on kestänyt tiukkaa harjoittelua iltaisin erittäin hyvin, aamut ovat olleet raskaampia. Teresan kroppa on joutunut ehkä hiukan liian kovalle koetukselle. Polvet eivät tahdo sietää enää risti-istuntaa. Joudumme  syömäänkin lattialla risti-istunnassa.

Kuvan oikeassa reunassa on suomalainen ystävämme Iina  Rovaniemeltä. Tutustuimme häneen jo Delhin rautatieasemalla.


Tässä kuvassa on iltajoogasali, joka on alakerrassa. Aamujooga pidetään yläkerran salissa, joka on kaksi kertaa suurempi kuin tämä ja aina täynnä oppilaita kello kuusi aamulla.


Kuvassa ashramimme puutarhaa ja taustalla Himalajaa, josta puhaltaa aamuisin voimakkaat tuulet. Vuorokausi tässä ashramissa maksaa 600 rupiaa  (10€) ja sisältää majoituksen, ruoan ja opetuksen. Sopii hyvin vuorotteluvapaakorvauksilla elävälle.
Maanantai-iltana lähdemme  bussilla kohti Dharamsalaa. Toivottavasti Dalai Lama on kotona.


The Holy Cow tulossa nettikahvilaan:)

7 kommenttia:

  1. Siis VAU!!!Teidän reissu kuullostaa aina vaan paremmalta. Olette kohta joogassa aivan edistyksellisen hyviä ja voitte perustaa sitten suomessa oman Yoga Ashramin. Nuo kaikki kuvat ja maisemat ovat mahtavia. Tulee kovasti matkakuumetta. Tätä blogia on siinä mielessä vaarallista lukea ;) ja nuo säät näyttävät paljon kivemmalta kuin suomessa. Shanti!

    -Titta

    VastaaPoista
  2. Heippa joogaajat!
    Onpa hienoja taas nuo kaikki värit! Olisi tervetullutta tännekin valkoista maisemaa piristämään :) Hauska tuo kuva Gangesin varrelta, kun yksi talo pönöttää kirkuvanpunaisena. Ainakin helppo neuvoa missä asuu! :D
    Myös teidän joogatuntien hengitysharjoituksista lukeminen sai hymyn huulille :) Varmasti sielläkin opetustyylejä on yhtä monta kuin opettajiakin.
    Toivottavasti saatte levätä ja vetreytyä! Tsemppiä Dharamsalan reissuun ja toivottavasti Dalai Lama on kotona! :)
    Kivaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa sinne!

    VastaaPoista
  3. Heippa Teresa ja Jassu!

    Ihania kuvia, hienoja kokemuksia. Minua elähdytti tuo punainen väri-kuva; muistan Bolognan nyytaiteen museossa vuosia sitten törmänneeni mustaan, tervattuun veneeseen, johon oli lastattu punaista väripgmettiä isoksi keoksi. Mutta noin "livenä", siis käytännön elämässä käytössä, eikä taideteoksena...ihanaa. Kyllä siis kaikkien gurujen mielikuvituksen kunnioittamisen taitaa käydä vähän hullusti, mitä enemmän maailmaa näkee: Gaudi kopsasi muotonsa vuorilta, ja nyt siis tämä Kaporkin...

    Haluaisin olla mukana niissä naurujoogatilanteissa. Sen sijaan risti-istuntoja en kaipaa lainkaan.

    Matkustushalukkuutta tämä bloginne toden totta lisää. Minne lähtis, ja milloin? Joulun tienoolla ainaskin Lappiin...olen läytänyt pari hienoa erämökkiä, toisen jo varasin hiihtolomaksi, ja toisen mahdollisesti nappaan jouluksi...

    Täällä on ihana, kirpeä syksyn sää.

    lämpimin terkuin Sirkka

    VastaaPoista
  4. Riisijauho-ornamentteja täytyy kokeilla. Mutta mistä se pigmentti sitten on peräisin?

    Elämyksellistä matkan jatkoa teille ja kiitos myös elämystenne jakamisesta!

    VastaaPoista
  5. Kiitos jälleen mahtavista kuvauksista ja kuvista. Toisaalta matkustushalu lisääntyy, toisaalta tästä blogistanne saa niin täydellisen kuvan ja tunteen,ettei tarvikaan lähteä mihinkään. Tässä ihan hengästyy, kun koen olevani puuskuttamassa siellä joogatunnilla. Ensi syksynä voinette tutustuttaa ryhmäni oppimaanne, vaikka oman ashramin jo olisittekin perustaneet.Toivottavasti todella tapaatte Dalai Laman.
    Turvallista matkaa.

    Sirkka Sastamalasta

    VastaaPoista
  6. Olispa ihanaa kokeilla joogaa joka päivä. Parissa kuukaudessa olette kokeneet kaikkea upeaa jo ihan älyttömästi. Mitä kaikkea vielä ehditte kokeakaan.

    VastaaPoista
  7. Kiitoksia onnittelukortista! Mistä muuten onnittelitte?
    Onpas teillä ollut upeeta. Väreissä on selvästi löytynyt. Meillä on sitten Kaappiseuralla oma joogaguru. Eipä hullumpaa!
    Eikö oo ikävä kunnon kaamosta ja Suomen marraskuuta?
    Antoisaa matkan jatkoa t. Heta

    VastaaPoista