Lamaa etsimässä 21.11.2010

Valaistunut H.H. Dalai Lama

Dalai Lama on tämän pienen kylän - McLeod Ganjin - kuuluisin asukas, joka vetää sekä tiibetiläisiä, että länkkäreitä asumaan ja vierailemaan täällä. No, sehän ei ole mikään ihme, koska hän on jumalallisen myötätunnon ilmentymän, Avalokiteshvaran, ruumiillistuma.

Avalokiteshvaran patsas Dalai Laman kotitemppelissä

Dalai Lama on joka kaupassa ja kuppilassa läsnä, mutta vain kuvina. Olemme olleet täällä Dharamsalassa viikon verran ja His Holines on ollut ruumiillistuneena Delhissä tämän ajan ja tulee kotio vasta  marraskuun lopussa.  Hänellä  alkaa parin päivän opetussessio paikallisille joulukuun alussa.

McLeod Ganji on tällainen pieni kylä Himalajan rinteellä noin 1700 m korkeudessa ja se on osa Dharamsalaa.

Tämä on Tiibetin  pakolaisten keskus. Dalai Lama on asunut täällä jo vuodesta 1959, jolloin hän pakeni  kiinalaismiehitystä Tiibetissä.  Pakolaisia tulee yhä edelleen tänne. Tiibetiläiset ovat sherpojen jälkeen sympaattisimpia ihmisä, joita olemme matkallamme tavanneet. Vai menisivätkö sherpojen ohi, kun ajattelee tiibetiläisten traagista kohtaloa ja miten he silti jaksavat olla positiivisia. Luostareita ja punaisia munkkeja ja nunnia täällä on paljon.

Jasmiinan mielestä nunnat korjaavat luostarin perustuksia ja Teresan mielestä munkit ovat korjauspuuhissa. Kyse oli kuitenkin lapsityövoiman käytöstä, koska teinejä ne oli ainakin. Ehkä ne oli kuitenkin naisia, koska rakennustyömailla täällä Intiassa raskaimmat työt tekee aina naiset ja miehet seisoo kasan päällä kaivamassa nenää tai pallejaan.

Vähintään 108 kumarrusta, joka meistä vaikuttaa lähinnä rankalta punnerrukselta, Dalai Laman kotitemppelin edessä.

Ihana sinitukkainen buddha Dalai Laman istuimen takana. Buddhan molemmin puolin oli sijoitettu kirjakaapit, jotka sisälsivät sanskritista käännetyt buddhan alkuperäiset opetukset, eli 100 sutraa ja tantraa Kagyurin kokoelmista.

Kirjan kansia myytävänä

Dalai Laman kotitemppelialueen kahvila, jossa Richard Gerekin on käynyt ! Cola-kaapin päällä on kuva.

Me emme juoneet colaa, vaan Teresa maistoi tiibetiläisten kansallisjuomaa, voiteetä, ja voi, että maistui suolaiselle. Jasmiina herkutteli inkivääri, sitruuna, hunajajuomalla, ja siitä on tullutkin meidän lempijuomamme.

Temppelialueella istui ihastuttavan näköinen pariskunta munkin kanssa. Menimme pyytämään lupaa kuvata, jolloin munkki hyppäsi pystyyn ja kaivoi kameran esiin ja meidätkin istutettiin penkille kuvattavaksi.

Hienoin Dharamsalan kokemuksista oli vierailu Norbulingka instituutissa. Norbulingka on perustettu joskus 80-luvulla vaalimaan tiibetiläisiä taidemuotoja. Se on korkeakoulutasoinen kuvataidekoulu, jonne on sisäänpääsykokeet. Instituutti muodostuu koulun lisäksi temppelistä, museosta, hotellista, ravintolasta ja myymälästä. Koko aluetta ympäröi kaunis puutarha solisevine puroineen, kiviasetelmineen ja kasveineen.

Temppelin sisäänkäynti. Norbulingkan temppeli on yksi kauneimmista, mitä olemme nähneet. 

Maalaukset olivat taidokkaita ja kauniita, sekä seinillä, että thankoissa.

Joku otus kantaa munasia ja simpukkaa.

  

Thankamaalausopiskelija työssään. Koulutus kestää kolme vuotta, josta ensimmäinen on piirustusharjoittelua ja sitten vasta pääsee maalaamaan. Hyvin klassinen koulutus, siis. Teresa on haaveillut tästä koulutuksesta jo pitkään, mutta vierailun jälkeen on tullut siihen tulokseen, että polvet ei kestä moista koulua. Siellä pitää istua risti-istunnassa thankan ääressä. 

Maalausluokka, jossa ei näkynyt yhtään tyttöä.

Kuvanveistoluokasta, jossa taottiin ja valettiin pronssia. Ah, sinne tekisi mieli päästä harjoittelemaan.

Kolmas osasto oli puunkaiverrusta. Ja neljäs oli kuvien ompeluosasto.

Kuvien ompelu oli ryhmätyötä. Tässä on kuvan osien kasaamisvaihe menossa. Alunperin kaikki taiteilijat ovat olleet munkkeja tai nunnia, nyt näimme koulussa vain tämän yhden nunnan.

Viivyimme Norbulingkassa yön yli viehättävässä hotellissa, joka oli sisustettu taidokkailla esineillä ja maalauksilla. Norbulingkan kaupassa meinasimme kadottaa kaikki rahamme, esineet olivat uskomattoman upeita. Teresa osti kuitenkin vain yhden pikku buddhan ja sille puukaiverretun matkakotelon.

Asumme McLeod Ganjissa Green hotellissa. Parvekkeelta aukeava aamunäkymä on tällainen. Suosittelemme!

Jasmiinan synttärikakkunen, joka näyttää mahtavalta, mutta maistui puulta ja sitähän ei syöneet katukoiratkaan!

Keskiviikkona suuntaamme Punjabiin, sikhien Kultaista temppeliä katsomaan, joka sijaitsee  Amritsarin kaupungissa. Sieltä lennämme etelään Karnatakan pääkaupunkiin, Bangaloreen, koska täällä Dharamsalassa on niin kylmä, että täytyy pitää villasukkia jalassa ja takkia sisällä:) Valkoiset hiekkarannat, täältä tullaan!