Kaksi pientä elefanttia marssii näin, aurinkoista tietä eteenpäin... 3.11.2010

Viime lauantaina lähdimme viidakkoseikkailulle Chitwanin luonnonsuojelualueelle. Tärkein tavoitteemme oli bongata tiikeri. Siksi valitsimme majapaikaksemme Temple Tiger Lodgen syvällä suojelualueen sisällä. Hotelli sijaitsi itse asiassa tiikerien reviirialueella. Hotellin pihalla saattoi törmätä siis tiikeriin, pythoniin, kobraan, villisikaan, elefanttiin, sarvikuonoon, krokotiiliin, perhoseen tai kuningaskalastajaan, jota paikalliset kutsuivat king pisseriksi.  Meillä  oli oppaina luonnontieteilijöitä, mutta informaatio oli usein vähän hakusessa, kun emme ymmärtäneet paikallisten englantia.

Käärmeiden varalta (Pirkko huom!) hotellimökit oli nostettu ylös pylväiden nokkaan. Käärmeitä ei nähty, eikä tiikereitä. Sarvikuonot porskuttelivat hotellin edessä plotikossa.

Näitä jyskytteli paikallisissa suojelluissa metsissä jeepillä ohi huristaessamme  yli kolme sataa. Intian sarvikuono on hyvin uhanalainen. Edelleen jotku uskovat nostavansa potenssiaan sarvikuonon sarvijauheella. Meille esiteltiin oikeasti ongelmaan tehoava kasvi, jota kasvaa luonnonsuojelualueella. Teho pitäisi olla Viagran luokkaa. Viidakossa kasvaa monia lääkekasveja ja meille jostain syystä esiteltiin niitä, jotka tehoavat ripakkiin ja ummetukseen. Meillähän ei tosin moisia vaivoja ole vielä tällä matkalla ollut.

Hotelli oli tällaisen vesistön rannalla ja ihmeellistä oli se, ettei siellä ollut lainkaan moskiittoja eli hyttyisiä, malariaa eikä dengueta. 1960-luvulla alueella oli ollut suuri malariaepidemia, jolloin suurin osa paikallisesta väestöstä kuoli. Hallitus päätti myrkyttää hyttyset DDT:llä, eikä malariaa ole sen jälkeen esiintynyt alueella.

  Suurin elämys viidakossa ei tosin olleet villieläimet, vaan kesyt intian norsut! Kahden päivän vierailumme aikana pääsimme kahdelle elefanttisafarille ja vierailulle elefanttitalleille. Elefantin selässä pääsee luonnossa lähelle villieläimiä ja pystyy kulkemaan monissa maastoissa. Kuvassa norsut tallaavat ja syövät elefanttiheinää, korkeaa ja ilmeisen herkullista heinikkoa, jossa tiikeritkin viihtyvät. 25% aluuesta on heinää ja niitä säilytetään kulottamalla metsikköä.

Safarille mentäessä pikkuinen 2-vuotias vauvaelefantti seurasi mamman mukana. Vauva otti mielellään kärsätuntumaa myös turisteihin, vaikka ei vielä niitä joutunut kanniskelemaan. Norsut oli niin ihania, että meinattiin seota! Kuvia on räpsitty monia satoja norsujen joka kohdasta ja ilmeestä.

Norsujen hoitajat koristelivat ajokkinsa hienosti maalipäähineillä, jotka suojaavat auringolta. Intian norsut ovat luonteeltaan lempeämpiä ja sosiaalisempia kuin sukulaisensa Afrikassa. Afrikan norsut ovat isompia ja niillä on kaikilla torahampaat, kun taas intian norsuilla kaikilla uroksilla on torahampaat ja vain joillakin naarailla. Täkäläiset fantit muuttuvat pään alueelta vanhemmiten täplikkäiksi.

Viidakko oli suurenmoinen elämys, mutta kyllä oltiin taas loman tarpeessa kun sieltä päästiin pois! Matka Chitwanista Kathmanduun kesti 12 tuntia. Matkustimme jeepillä, kanootilla, minibussilla, isolla bussilla ja taksilla. Nyt olemme onnellisesti tiibetiläisten alueella, Boudhassa Kathmandussa. Asumme luostarin vierasmajassa, muNkkien naapurissa. Iltaisin kävelemme muiden kanssa kaavut viuhuen ja pipot vinossa stupaa ympäri.

Huomenna jätämme Nepalin taakse ja matka jatkuu Intiassa. Laskeuduttuamme Delhiin hyppääme junaan ja puksuttelemme Haridwardiin ashramiin joogaamaan. Nepali on ollut hieno paikka ja reissun ensimmäinen kuukausi on mennyt ohi viuhahduksessa. Elämänasenne täällä on täynnä rentoutta, iloa, ystävällisyyttä kanssaihmisiä kohtaan ja hetkessä elämistä. Kaikkien elämässä pitäisi olla vähän Nepalia!