Star trekkaajat Pokharassa

Olemme ottaneet ajan täällä Pokharassa loman kannalta. Nukumme pitkään, luemme kirjoja, syömme hyvin ja kaikkina päivinä ei ole ollut edes pakollista ohjelmaa. Pokharan must-jutut olivat varjoliitäminen ja Sarangkotille kapuaminen.


Lentopäivää piti hetken aikaa odotella, koska sää täällä on ollut poikkeuksellisen sateista ja pilvistä. Korostettakoon, että vain Jasmiina oli taivaalla. Jeeppi "lentokentälle" lähti täältä meidän hotellin läheisyydestä ja auto ajoi ylös, ylös Sarangkotin huipulle. Sinne, tasanteelle, mäenpäälle levitettiin varjo, laitettiin kypärä päähän ja hypättiin valjaisiin. Ainoa ohje oli, ettei saa nojata taakse, ennekuin käsketään ja pitää vaan kävellä ja sitten juosta mäen jyrkänteen yli. Näin vaan hypättiin tyhjyyteen ja lennettiin.

Yksin ei tietenkään matkaan lähetetty, pilotti oli selässä koko matkan. Täällä on mahdollista myös opetella lentämään varjoilla. Siihen tarvitaan muutama viikko ja iso kasa pennosia. Olisi ihan kiva osata lentää, se oli tähänastisista tavoista hauskin tutustua maisemiin.

Teresan piti kiivetä ylös vuorille nähdäkseen ja kuvatakseen maisemia. Annapurnan lumihuiput näkyvät tänne Pokharan Sarangkot-vuorelle parahaiten Vuoret ovat upeimmillaan ilta- ja aamuauringossa. Lähdimme siis vaeltamaan kohti huippua odottaen toiveikkaasti pilvien häviämistä. Valitettavasti illalla alkoi sataa eli pilviä oli runsaasti. Saimme sentään täysikuun, joka kurkisteli pilvien raosta. Ja pilvethän on täällä jumalaisen upeita!

Kuu illalla

Kuu aamulla


Teresa nousi puoli kuudelta aamulla kuvaamaan maisemia. Ja ihanaa, kaikki pilvet olivat sataneet alas yön aikana ja mahtava Annapurnan vuoristo aukesi eteemme satumaisen kauniina.

Jumalilla on kauniit näköalat

Macchapucchare 6997m aamulla kello 6

Aamiainen taivaassa

Tiibetiläinen leipä hillolla ja munalla

Lentäessä ja vaellellessa saa tuoksutella ihanasti Himalajan yrttejä. Niistä yleisin on iki-ihana pujo, joka saa Jasmiinan sieraimet leviämään ja silmät pullistumaan. Yritä siinä sitten olla reipas trekkari, kun ilmaa pitää jäädä haukkomaan joka toisella askelmalla. Kaikenmoisia muitakin yrttejä löytyy maaseudulla mökkien nurkilta.

Hamppulangan kasvatusta 

Nyt on sadonkorjuuaika ja  myös uuden istutuksen aika samanaikaisesti. Riisiä korjataan, maissia kuivataan, siemeniä seulotaan.

Riisiviljelmiä

Tässä taidetaan viedä  heinää kutuille tai vesipuhveleille

Vesipuhvelien uima-allas

Kaupungissa nämä jalot eläimet toimivat jätteenkäsittelylaitoksena ja katujen miinottajina

Tässä maissinkuivatustelineen alla on yksi harvoista kiinniolleista koirista ja se johtui ehkä siitä, että se on vielä pentu.

Paikallisista olemme parhaiten tutustuneet hauvoihin, koska puhumme sujuvaa koiraa. Niitä saa kuvata ja silittää, eikä ne pyydä palkaksi rahaa, eikä karkkia. Täällä ei taida olla ilkeämielisiä naapureita soittelemassa poliisille koirien takia, koska saavat rauhassa jolkottaa katuja pitkin ja ottaa päivätorkkuja parhaaksi katsomillaan varjopaikoilla.

Olemme retkeilleet vuorien lisäksi myös uima-altaalle ja joogasalillakin olemme käyneet joka päivä. Löysimme uuden joogapaikan, Nepali joogan, joka tukee nepalilaisten naisten koulutusta. Opettajana meillä tosin on notkea (flexible) nuori mies.

Etualalla notkea nuori nainen

Teresa uimassa

Jasu uimassa

Phewa lake

Phewa lake on Nepalin toiseksi suurin järvi ja sen rannalla retkeilemme päivittäin etsimässä hyviä kahvi- ja ruokapaikkoja. Olemme kyllä olleet kerran  järvelläkin soutelemassa ja meillä oli ihan oma tätisoutaja. 

Rantakahviloiden tarjoamaa suurinta hupia on muiden höpönassu-turistien tuijottelu (suu on muistettava pitää hiukan auki tuijotellessa). Paras lajike turisteissa on todelliset trekkarit, jotka tulevat maireasti astellen aamukahville isot klomppokengät jalassa (trekkarislangia, tarkoittaa vaelluskenkiä) +30 asteen helteessä.