Ohi on

Palasin eilen 31.3.2011 Suomeen. Sydän jäi Intiaan. Sinne on päästävä vielä uudestaan.

Teresa

HAPPY HOLI 20.3.2011

Holi on kesän tulon juhla. Sitä vietetään täysikuun aikaan. Meillä Suomessa on samaan aikaan kevätpäivän seisaus. En tiedä osuuko nämä muinakin vuosina kohdakkain. Holin aattoiltana poltetaan majstångin näköisiä hökötyksiä. Niissä on paljon heinää, että tulee komeat savut. Seuraava päivä on väripäivä. Kadulle jos uskaltaudut menemään, niin varmasti värjäännyt. Miehet olivat selvästi innostuneempia näistä värileikeistä kuin naiset. 

Aattoillan juhlintaa Udaipurissa Jagdish-temppelin edustalla

City-palatsin nuotio palaa

Ilmeisesti talot eivät ole täällä syttyvää ainesta, kun nuotioita poltettiin pienillä kujilla talojen välissä.

Kaduilla huudellaan HAPPY HOLI ja halataan ja levitetään toisen naamaan väriä.

Ei voinut muuta kuin nauraa, koska KAIKKI oli niin hauskan näköisiä.

Tää pappa istuskelee näillä rappusilla joka päivä. Tänään vain hiukan värikkäämpänä.

Holi cow

Ja näitä kuvia riittää. Lähdin tälle matkalle odottaen löytäväni uusia värejä. Nyt olen päässyt värikylpyyn. Kokemus oli yksi matkan huipuista.  

Kuvasin parisataa kuvaa parissa tunnissa niin, että kamera oli muovipussissa. Tähtäimestä katsominen oli melko vaikeaa. Monet otokset on sattuman kauppaa. Sommitella ei kerinnyt. Onneksi kuvia on helppo rajata tietokoneella. Tuntuu, että onnistuin kuvaamaan matkan parhaat otokset, vaikka siltä tuntuu melkein aina uusien kuvien jälkeen.

Matkaa on jäljellä puolitoista viikkoa. Huomenna lähden Mont Abuun. Udaipur on ollut huikaiseva kokemus!

Potpuri 13.3.2011

Jaipur + Jodhpur + Udaipur  (pur merkitsee kaupunkia)

Tästä blogista on tullutkin nyt äidin matka Intiaan, sillä tytär lähti takaisin Suomeen maaliskuun alussa, kyllästyttyään intialaiseen meininkiin.

Saatettuani Jasmiinan Delhin lentokentälle, jatkoin junalla Rajasthanin pääkaupunkiin Jaipuriin. Rajasthania pidetään yhtenä parhaista turistikohteista Intiassa, eikä se ole pettänyt. Täällä on satukirjojen kuvituksista tuttua arkkitehtuuria, värejä, kameleita, elefantteja, riikinkukkoja, nauravia ja ystävällisiä ihmisiä. Täällä on turistin helppo olla (Intian mittakaavassa tietty). Kaupunkien kaduilla vaellellessa tulee tunne, että on aikamatkalla keski-ajassa. Vierailemani kaupungit on kuitenkin perustettu 1500-1700 luvuilla, ettei ne nyt niin kauhean vanhoja ole. Olen esitellyt jo facebookissa Jaipurin arkkitehtuuria ja katuelämää. Olen nähnyt niin paljon palatseja ja linnoituksia, että niihin alkaa kyllästyä, vaikka satumaisia ovatkin. Esittelen nyt palatseja ja katuelämää potpurina, sillä lailla kun ne vastaan tulevat kaupungeissa vaellellessa. Vanhan kaupungin kujilla kuljeskelu onkin mieleisin huvini nykyään. Ja, ah kuinka täällä on valokuvaaminen hauskaa. Olisipa vaan parempi kamera, tai siis saisi olla laajakulmaobjektiivi, kaupunkien kapeilla kujilla kun ei pääse tarpeeksi peruuttamaan.

Jaipuria sanotaan pink-cityksi, koska vanha kaupunki on maalattu punaiseksi kuten tämä maharajan palatsi. Kuningas perheineen asuu vielä täällä. Vaaleanpunainen väri matkii hiekkakiven väritystä. Kuvassa on myös  maailman suurin hopeaesine.

Jodhpur on puolestaan hyvin siniseksi maalattu kaupunki. Sininen on brahmiinien talon väri, mutta voiko niitä pappeja olla näin paljon?

Udaipurin tunnus on järvessä ja järven rannalla olevat palatsit. Tästä kaupungissa on venetsialaista tunnelmaa, sekä rannoilla että kapeilla kaupungin kujilla.

Elefantit vievät turisteja Jaipurissa ylös Amberin linnoitukseen.

Amberin linnoituksen geometrista puutarhaa katsellessa tuli mieleen, että miten ne vaikkutteet ovat kulkeneet Euroopan ja Intian välillä 1600- luvulla? Geometrinen puutarhahan oli kova juttu myös Euroopassa 1600-luvulla. Ja Ranskassa oli Aurinkokuningas, niinkuin oli myös Udaipurissa. Sattumaa? Geometrinen ornamentiikka on tietysti mogulivallan (islamilainen) tunnusmerkki.

Buddhaa esittävä veistos 300-luvulta. Voisi olla vaikka nykytaidetta. Tämä kuvanveistäjä on saanut vaikutteita hellenistisestä taiteesta. Buddha on jopa puettu roomalaiseen toogaan ja laskokset on esitetty kuten kreikkalaisilla kuvanveistäjillä oli tapana. Kasvojen esitystapa on sitä nykytaidetta, tai itse asiassa mielestäni veistoksen kokonaismuoto on vaikuttava. Sattuman ja väkivallan tulos.

Naiset käyttävät täällä kauniin värisiä sifonkihuiveja, joilla usein peittävät kasvonsa. Luulin, että ovat muslimeja, mutta ovat kuulemma hinduja, jotka eivät saa paljastaa kasvojaan appiukolleen.

Tässä ollaan häihin menossa. Täällä on hääsesonki. Joka ilta ja yö rummut pärisee ja torvet soi. Sulhanen ratsastaa kuin prinssi morsiammensa luokse rumpujen ja torvien ja tanssivien miesten saattelemana. Saattavat naiset ottavat rauhallisesti.

Kävin kyläsafarilla, jossa tapasin tämän keraamikon. Dreijaan annettiin vauhtia tällaisen kepin avulla ja sillä samalla vauhdilla pystyttiin dreijaamaan kolme pyttyä!  Keramiikan teko opitaan isältä pojalle systeemillä, kuten meillä Suomessakin vielä vähän aikaa sitten. Tyrväällähän oli yksi viimeisistä keramiikkosuvuista, Viljanen vielä 1970-luvulla.

Tässä tehdään kantta pyttyyn.

Vierailin myös Bishnoi-kylässä, joka elää hyvin luonnonmukaisesti maata viljellen. Heillä on oma luonnonuskontonsa, johon kuuluu ooppium-seremonia, jota kuvassa suoritetaan. Ooppiumin viljely ja jalostus on kiellettyä Intiassa, mutta nämä saavat ostaa sokeriin sekoitettua ooppiumia jostain valtion kaupasta. Ooppium jauhetaan ja liotetaan veteen ja tislataan kamelinkarvasuodattimen läpi kolme kertaa ja sitten hörppästään. 

Minä en hörppässy, vaikka siltä vähän vaikuttaa. Kupissa on teetä. Päähäni laitettiin turbaani, jonka tekoa oli juuri esitelty. Tämä turbaani on tehty 10 metrin kankaasta. Eri kasteilla tai ammattiryhmillä on erivärisiä turbaaneja.

Vierailin myös kutojaperheen luona. Tällä herralla on kangaspuissaan tekeillä täsmälleen samat mallit, joita tehdään myös Tunisiassa. 

Kyläarkkitehtuuria aurinkopaneeleineen

Vesipiippua ei käytetä ooppiumin polttamiseen, vaan ainoastaan tupakkaan.

Jos edellisellä herralla oli komea parta, niin tällä on viikset. Ne on olleet muodissa ennen ja on edelleenkin.

Yksinäisenä naisena matkustelu ei ole tuottanut mitään ongelmia täällä Intiassa.  Päin vastoin, tuntuu, että minuun suhtaudutaan myötämielisemmin ja empaattisemmin, kuin silloin, kun matkustimme Jasmiinan kanssa kahdestaan. Ja kun olen tällainen vanhemman puoleinen naisihminen, niin ei minua tuijotellakkaan. Kadulla vastaan tulevat lapset tervehtivät aina iloisesti ja pyytävät, että ota foto.

23.2. Pallavan mailla

Tervehdys Mamallapuramista, Unescon maailmanperintökohteesta

Mamallapuram sijaitsee Chennaista viitisenkymmentä kilometriä etelään Bengalin lahden rannalla. Tällä paikalla oli  500-900-luvulla  Pallava-dynastian  pääkaupunki. Meille on jäänyt muistoksi tältä ajalta yksi Intian upeimmista veistosnäyttelyistä. Reliefitaide ja kivikuvanveisto oli huippu tasoista. Kuvat ovat niin eläviä, että puhuttelevat tämän päivän ihmistä yli tuhannen vuoden takaa.  Kuvat on hakattu kovaan graniittikallioon tai lohkareisiin. Temppeliarkkitehtuuri on veistoksellista tai jopa tehty puhtaasti veistoksisi. Sisätila-arkkitehtuurista ei voi puhua, kun useimpiin ei ole sijoitettu edes veistosta jumalasta, maalaus ehkä on mahtunut sisälle.

 Yhdestä kivestä veistettyjä pieniä temppeleitä,  joita oli viisi kappaletta ja lisäksi yksi lehmä, leijona ja elefantti.

Koululaisryhmät vierailivat suurina laumoina maailmanperintökohteessa. Useimpia tosin kiinnosti enemmän turistit ja heidän kameransa kuin kuvanveisto.

Erään luolatemppelin sisällä  oli Shivan kuva ja linga-veistos, joka on Shivan luovuus-energian symboli. Tämä on harvinainen yhdistelmä, sillä tässä on nähtävillä kuvallisen ajattelun kaksi eri vaihetta tai siirtymävaihe, murroskausi, jossa konkreettisesta jumalan kuvasta siirrytään symbolistiseen vaiheeseen (linga). Lingaveistoksista siirryttiin vielä täysin abstraktiin, kuvattomaan jumalan palvontaan. Tällaisia temppeleitä on Tamil Nadussa Madrasin etelä puolella. Shivalingaveistoksia näkee kaikkialla Intiassa ja Nepalissa eli ovat hyvin yleisiä. Nandi-härkä oli Shivan kulkuneuvo ja siksi Shivalle pyhitetyissä temppeleissä on aina myös härkäveistos tai monta härkäveistosta kuten rantatemppelissä.

Rantatemppeli

Herkkää eroottisuutta kovaan kiveen hakattuna

Arjunan katumus-reliefi, joka hallitsee maisemaa pitkän kadun päässä. 

Lähikuva taaimmaisesta elefantista. 

Kutut hoitavat alueen ruohonleikkuun ja nauttivat samalla taideaarteista.

Komea pallava-leijona kannattelemassa pylvästä.

Keskeneräisiä pylväitä, joista näkee kuvanveistäjien erään työvaiheen. Useat temppelit ja jopa Arjunan kallioreliefi ovat keskeneräisiä. Lieneekö valta vaihtunut vai rahat loppuneet, ennenkuin työt ovat valmistuneet.

Kallioissa on paljon tällaisia uria, joiden olettaisimme olevan suurten kivipaasien kuljetusuria.

Kuvanveistäjät ja veistostyöpajat täyttävät edelleen Mamallapuramin tienvarret.

Veistoksia ja veistoksellisuutta

Sunnuntaisin intialaiset suuntaavat meren rannalle viettämään vapaa-aikaa.

Dagen efter

Intialaista uimapukumuotia

Simpukan kerääjä

Miesten hameen alta löytyy näin komeat bokserit.

Länkkärimuotia

Pienet korukauppiaat

Joka päiväinen kerjäläisemme

Avoin likaviemäri keskellä biitsiä.

Muutenhan mesta oli melkonen paskaläjä. Ranta oli täynnä eläinten paskaa, ihmisten roskaa, kalastajien verkkoja ja veneitä, kuolleita kaloja ja muita merenelävien raatoja. Haju oli myös sen mukainen. Siellä me sitten möyrittiin innoissaan inkkari- ja länkkärituristit. Viehättävää rantaa reunustivat houkuttelevat "ravintolat" ja "hotellit", jotka jatkuivat hökkeleiden rivistönä kohti kaupunkia.

Löydettiin yksi ravintola, joka tarjoili syömäkelpoista ruokaa, kunnes Jasmiina sai sieltä ruokamyrkytyksen. 

Välillä jouduttiin karkaamaan todellisuutta tänne, Radissonin beach resortiin, viiden tähden unelmaan. Kuvassa näkyy hotellin pikku uima-allas.

Radissonissa osataan kasvattaa kukkia - mielettömän upeita bougainvilleja.

Kuunsilta Bengalin lahdella - kaunista, kun roskat ei näy pimeässä.